Suomen hallitus asetti vuonna 2019 tavoitteeksi puolittaa turpeen energiankäyttö vuoteen 2030 mennessä osana tavoitettaan olla ilmastoneutraali vuoteen 2035 mennessä. Poistamisen teknisten näkökohtien rinnalla oli poliittinen sitoumus tarjota oikeudenmukainen siirtymä niille, joiden toimeentulo on riippuvainen turpeen korjuusta. Oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta on myönnetty varoja niiden, jotka ovat menettäneet tai ovat vaarassa menettää työpaikkansa, erityisesti nuorten, uudelleenkoulutukseen ja työllistämiseen.

Turvetuotantoa harjoitetaan pääasiassa Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Lapin maakunnissa, ja se työllistää noin 2500 ihmistä. Turpeen laajamittainen energiakäyttö alkoi Suomessa 1970-luvulla valtion ja yhteiskunnan vahvalla tuella. Viime aikoina tuki on kuitenkin jatkuvasti vähentynyt turpeen korjuun ja käytön ympäristövaikutusten vuoksi. Turpeen polton osuus kansallisesta energiankulutuksesta on 4 prosenttia, mutta silti 12 prosenttia kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä, mikä vastaa koko Suomen henkilöautoliikenteen vuosittaisia kasvihuonekaasupäästöjä.

Turpeen hiili-intensiivisyyden ja kalliiden päästökauppajärjestelmän lupien vuoksi turpeen kysyntä on vähentynyt paljon ennakoitua nopeammin, mikä vaarantaa luvatun oikeudenmukaisen siirtymän. Tilannetta ovat vaikeuttaneet turpeen politisoituminen ja paikallisten turvetuotantolaitosten sosiokulttuurisen merkityksen huomiotta jättäminen sekä erilaiset käsitykset turpeen merkityksestä energiaturvallisuudelle ja kansantaloudelle. Tämän seurauksena tietyt eturyhmät ovat kuvailleet siirtymäprosessia "holtittomaksi".